21.02.2010
Lentäminen vituttaa. Turha vittuilla siitä kuinka ”turvallista se tilastollisesti on”. Paskanvitut. Elämästä ja kuolemasta täällä kamppaillaan. Tänään ristin käteni eka kertaa sitten iltarukouksen. VOI VITTU SENTÄÄN. En uskalla nyt solvata mitään jumaluutta, koska lennän parhaillaan Icelandairin lennolla FI 205.
Lento Helsingistä Kööpenhaminaan Finnairin neighbour of the beast –lennolla 665 meni todella hyvin, eli ilman sen kummempia tapahtumia. Jännitin ihan saakelisti. Kädet vuosi hikeä kuin Jeesus ristillä verta. En ole kuitenkaan mitenkään hysteerinen matkustaja. Vaivun pikemminkin katatoniseen tilaan. Kööpenhaminan lentokentällä haahuilin suu auki ja kuola valuen kuin Halmeen Tony piriövereiden jälkeen.
Toinen lento, Kööpenhaminasta Keflavikiin, on sujunut jopa paremmin, eli tylsemmin kuin eka. Kai oli jotain mentaalista ylilatausta lähdössä, kun en jaksanut enää jännittää niin paljoa. Täällä on näytöt istuimissa. Ihajjees, että voi katsoa koko ajan paljonko on minuutteja jäljellä. Juu, nopsasti on aika mennyt. Pelasin myös sellaista Word Traveller –peliä, jossa opin vähän islantia. Kuukaudet meni täysin oikein, ja numerot. Muut osiot yhtä vaille! Vieressä istuva nainen yritti aluksi auttaa. Murisin ja peitin ruudun. Ei ole tainnu puhua sen jälkeen. Noni. Nyt laskeudumme Keflavikiin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti