Levy: Serena Maneesh - S-M 2: Abyss in B Minor

Serena-Maneeshin loistavasta esikoislevystä ehti kulua jo ikuisuus, mutta onneksi hyvää kannatti taas odottaa. No, levyn nimi on kamala odottamisesta huolimatta. Emil Nikolaisenin johtama oslolaismustalaishippidreampopshoegazerockpoppoo kuulostaa edelleen sekoitukselta, johon on heitetty My Bloody Valentinea, Stoogesia, krautrock-bändejä ja tällä kertaa ehkä vähän myös vuosituhannen vaihteen Primal Screamia.

Jos joku vaihtaisi Primal Screamin XTRMNTR-levyn kuutosbiisin Blood Moneyn ja Serena-Maneeshin toisen levyn aloitusbiisin Ayisha Abyssin paikkoja keskenään, en varmaan huomaisi mitään eroa. Ihan samat soundit ja sama sävellajikin. Ehdottomasti levyn suurin pettymys.



Levyn toinen biisi I Just Wanna See Your Face on tutumpaa Serena-Maneeshia. Se on kaunis noisepop-biisi, jonka laulaa Emilin basistisiko Hilma Nikolaisen. Serena-Maneesh on mielestäni parhaimmillaan tämänkaltaisissa nätisti surisevissa popralleissa. I Just Wanna See Your Face tuo vahvasti mieleen ensimmäisen levyn Sapphire Eyesin, mutta tuokoon. Ei paljoa kevätloskat ja märät kengät harmita tätä kuunnellessa.


I just wanna see your face -musiikkivideo

Reprobate! nojaa jykevään rumpu- ja bassolooppiin, jonka päälle on heitetty sirkkelikitaroita ja taas nätti melodia. Serena-Maneeshille on helppo antaa anteeksi vanhojen ideoiden uusiokäyttö, koska se osaa käyttää niitä niin hyvin hyväkseen. Vaikutteet kuuluvat läpi, mutta silti kokonaisuus on uniikki ja uudenlainen.


Reprobate!-live

Seuraava kappale Melody For Jaama kuulostaa hyvinkin paljon MBV:n Sometimesilta. Äänimaailma on iso, kaunis ja suriseva. Akustinen kitara soi rauhallisesti taustalla, ja vokaaleissa vuorottelevat Emil ja Hilma. Levyn ainut syvän meren hetki.

Joutunen mainitsemaan Sonic Youthin tässä kappaleessa kappaleen nimen vuoksi. Sonic Youth. Noni. Blow Yr Brains in the Morning Rain. Tämä loistavasti nimetty raita on periaatteessa yksinkertainen rokkibiisi, mutta se on sovitettu ja soitettu täyteen tavaraa. Kymmenen kitarasooloa päällekäin, ja rumpalilla juomavedessä piriä. Just hyvä!

Esikoislevyn viimeinen raita on sukulainen Honey Jinx -biisille. Samoja vähän jänniä tunnelmia ja sävelkulkuja kolutaan keskitempoisesti. Tunnelmaa keventää Hilman laulamat sanat biisin loppupuolella. "You can count on me". Ainahan norjalaiseen voi luottaa.

Levyn toiseksi viimeinen kappale D.I.W.S.W.T.T.D. on levyn toinen lyhyt poppiveisu. Jälleen kerran loistava sellainen, jota on mukava lauleskella mukana. Välillä aika princemäistäkin wahittelua kitaralla. Kyllähän tällaista diskossa tanssisi!

Ylisuuret odotukset tätä levyä kohtaan täyttyivät onneksi, vaikka välillä näytti pahalta kun Aiysha Abyss julkaistiin joitain viikkoja sitten. Levyn päättää Magdalena (Symphony #8) huomattavasti leppoisammin kuin Your Blood in Mine edellisen. Se kuulostaa siltä kuin näkisi hyvää unta. Levollisesti voikin yönsä nukkua tämän hyvyyden myötä. Vuosi 2010 on hyvä levyvuosi.

S-M 2: Abyss in B Minor @ Spotify

Levy: BEAK> - BEAK>

"jos kirjoittaisin siitä blogiin

niin avautuisin siitä nimestä ja sen taivuttamisesta ja muista nimistä missä on välimerkkejä

ja lopulta tulisin kirjoittaneeksi vaan siitä

enkä bändistä"
-anon




BEAK>, Sunn o))), mitä näitä nyt on. Olkoot.

Bristolilaiskolmikko BEAK>:n levy on viimeisen viikon aikana tullut kuunneltua läpi vähintään kerran päivässä. Bändissä soittavat Portisheadin Geoff Barrow (joka tuotti myös mainion The Horrorsin kakkosalbumin Primary Colours), Fuzz Against Junkin basisti Billy Fuller, sekä Matt Williams (aka Team Brick).



BEAK> on äänitetty yhdessä huoneessa ilman jälkiäänityksiä ja korjailuja. Editointia on käytetty sovituksien tekemiseen. Kirjoitussessio oli 12-päiväinen. Varmaankin piristävää vaihtelua Barrowille ottaen huomioon Portisheadin työtahdin. Levy kuulostaakin ennen kaikkea spontaanilta. Ja aika paljon CANilta. Biisit ovat bassovetoisia kraut-vaikutteisia junnaavia jameja (Backwell, Pill, I Know, Iron Acton), shoegaze-tunnelmointeja (Battery Point), tai ihan silkkaa noisea (Barrow Gurney).



Levyn tunnelma on hieman painostava ja omituinen, eivätkä mielipuoliset laulut ainakaan kevennä kuuntelukokemusta. Portisheadin Third on synkkyysasteeltaan aika samalla tasolla. Mikrointervalleja on käytetty hienosti hyväksi! Saundipoliittisesti tulee mieleen edellä mainittu The Horrors — etenkin kakkoslevyn viimeinen biisi "Sea Within a Sea", vinksahtaneena. Onneksi myös kauniita hetkiä on sattunut sinne tänne. Samanaikaisesti tanssituttaa, ahdistaa ja liikuttaa!

Tulen varmaan joskus tulevaisuudessa hehkuttamaan Primavera Sound -festivaalia, joka järjestetään toukokuun lopussa Barcelonassa. Varoitan jo valmiiksi lukijaani... KAIKEN MAAILMAN PAVEMENTien JA PIXIESien seassa oleva BEAK> on ehdottomasti yksi kiinnostavimmista siellä esiintyvistä artisteista.

Esikoislevy löytyy Spotifysta