Primavera Sound 2010 -bändit @ Youtube, E-F

Aamukahvit ja Straight Outta Compton!
Kuunnelkaa sitä, jos ei seuraavat bändit kiinnosta!


El Petit de Cal Eril



Emilio José



Endless Boogie



Fake Blood



First Aid Kit



Florence + The Machine



Fred i Son



Fuck Buttons



Furgusons

Ei Youtubessa, Myspace

Primavera Sound 2010 @ Youtube. D!

D motherfucker, D!

Delorean



Diplo



Diploide



Dr. Dog



Dum Dum Girls

Primavera Sound 2010 -bändit @ Youtube C!

Primavera Sound 2010 @ Youtube -ennakkokatselmus jatkuu kirjaimesta C!

Camaron, La Leyenda Del Tiempo



Ching Chong Song



Chrome Hoof



Circulatory System



Clare and The Reasons



CocoRosie



Cohete



Cold Cave



Condo Fucks



Crocodiles

Primavera Sound 2010 -bändit @ Youtube. A-B!

Primavera Soundissa esiintyy taas tänä vuonna lukemattomia artisteja. Yritys on taas kova tutustua kaikkiin vähän ennalta, mutta se monesti on työn ja tuskan takana. Toivottavasti tämä helpottaa urakkaa!

Aakkosjärjestyksessä:

3Mellizas



A Sunny Day in Glasgow



Apse



Atlas Sound



Atleta

(Ei löydy Youtubesta) Myspace

Beach House



BEAK>



Bedroom

(Ei löydy Youtubesta) Myspace

Ben Frost



Best Coast



Bigott



bis



Biscuit



Black Lips



Black Math Horseman



Blackbird



Boy 8-Bit



Broken Social Scene



Built To Spill

Omat bändini

ovat Black Twig ja Beardrums. Black Twigissä soitan kitaraa ja Beardrumsissa kaiken. Kuunnelkaa ja tulkaa keikoille sitten kun niitä on!


Black Twig


Beardrums

Levy: Serena Maneesh - S-M 2: Abyss in B Minor

Serena-Maneeshin loistavasta esikoislevystä ehti kulua jo ikuisuus, mutta onneksi hyvää kannatti taas odottaa. No, levyn nimi on kamala odottamisesta huolimatta. Emil Nikolaisenin johtama oslolaismustalaishippidreampopshoegazerockpoppoo kuulostaa edelleen sekoitukselta, johon on heitetty My Bloody Valentinea, Stoogesia, krautrock-bändejä ja tällä kertaa ehkä vähän myös vuosituhannen vaihteen Primal Screamia.

Jos joku vaihtaisi Primal Screamin XTRMNTR-levyn kuutosbiisin Blood Moneyn ja Serena-Maneeshin toisen levyn aloitusbiisin Ayisha Abyssin paikkoja keskenään, en varmaan huomaisi mitään eroa. Ihan samat soundit ja sama sävellajikin. Ehdottomasti levyn suurin pettymys.



Levyn toinen biisi I Just Wanna See Your Face on tutumpaa Serena-Maneeshia. Se on kaunis noisepop-biisi, jonka laulaa Emilin basistisiko Hilma Nikolaisen. Serena-Maneesh on mielestäni parhaimmillaan tämänkaltaisissa nätisti surisevissa popralleissa. I Just Wanna See Your Face tuo vahvasti mieleen ensimmäisen levyn Sapphire Eyesin, mutta tuokoon. Ei paljoa kevätloskat ja märät kengät harmita tätä kuunnellessa.


I just wanna see your face -musiikkivideo

Reprobate! nojaa jykevään rumpu- ja bassolooppiin, jonka päälle on heitetty sirkkelikitaroita ja taas nätti melodia. Serena-Maneeshille on helppo antaa anteeksi vanhojen ideoiden uusiokäyttö, koska se osaa käyttää niitä niin hyvin hyväkseen. Vaikutteet kuuluvat läpi, mutta silti kokonaisuus on uniikki ja uudenlainen.


Reprobate!-live

Seuraava kappale Melody For Jaama kuulostaa hyvinkin paljon MBV:n Sometimesilta. Äänimaailma on iso, kaunis ja suriseva. Akustinen kitara soi rauhallisesti taustalla, ja vokaaleissa vuorottelevat Emil ja Hilma. Levyn ainut syvän meren hetki.

Joutunen mainitsemaan Sonic Youthin tässä kappaleessa kappaleen nimen vuoksi. Sonic Youth. Noni. Blow Yr Brains in the Morning Rain. Tämä loistavasti nimetty raita on periaatteessa yksinkertainen rokkibiisi, mutta se on sovitettu ja soitettu täyteen tavaraa. Kymmenen kitarasooloa päällekäin, ja rumpalilla juomavedessä piriä. Just hyvä!

Esikoislevyn viimeinen raita on sukulainen Honey Jinx -biisille. Samoja vähän jänniä tunnelmia ja sävelkulkuja kolutaan keskitempoisesti. Tunnelmaa keventää Hilman laulamat sanat biisin loppupuolella. "You can count on me". Ainahan norjalaiseen voi luottaa.

Levyn toiseksi viimeinen kappale D.I.W.S.W.T.T.D. on levyn toinen lyhyt poppiveisu. Jälleen kerran loistava sellainen, jota on mukava lauleskella mukana. Välillä aika princemäistäkin wahittelua kitaralla. Kyllähän tällaista diskossa tanssisi!

Ylisuuret odotukset tätä levyä kohtaan täyttyivät onneksi, vaikka välillä näytti pahalta kun Aiysha Abyss julkaistiin joitain viikkoja sitten. Levyn päättää Magdalena (Symphony #8) huomattavasti leppoisammin kuin Your Blood in Mine edellisen. Se kuulostaa siltä kuin näkisi hyvää unta. Levollisesti voikin yönsä nukkua tämän hyvyyden myötä. Vuosi 2010 on hyvä levyvuosi.

S-M 2: Abyss in B Minor @ Spotify

Mietteitä lennolta

21.02.2010

Lentäminen vituttaa. Turha vittuilla siitä kuinka ”turvallista se tilastollisesti on”. Paskanvitut. Elämästä ja kuolemasta täällä kamppaillaan. Tänään ristin käteni eka kertaa sitten iltarukouksen. VOI VITTU SENTÄÄN. En uskalla nyt solvata mitään jumaluutta, koska lennän parhaillaan Icelandairin lennolla FI 205.

Lento Helsingistä Kööpenhaminaan Finnairin neighbour of the beast –lennolla 665 meni todella hyvin, eli ilman sen kummempia tapahtumia. Jännitin ihan saakelisti. Kädet vuosi hikeä kuin Jeesus ristillä verta. En ole kuitenkaan mitenkään hysteerinen matkustaja. Vaivun pikemminkin katatoniseen tilaan. Kööpenhaminan lentokentällä haahuilin suu auki ja kuola valuen kuin Halmeen Tony piriövereiden jälkeen.

Toinen lento, Kööpenhaminasta Keflavikiin, on sujunut jopa paremmin, eli tylsemmin kuin eka. Kai oli jotain mentaalista ylilatausta lähdössä, kun en jaksanut enää jännittää niin paljoa. Täällä on näytöt istuimissa. Ihajjees, että voi katsoa koko ajan paljonko on minuutteja jäljellä. Juu, nopsasti on aika mennyt. Pelasin myös sellaista Word Traveller –peliä, jossa opin vähän islantia. Kuukaudet meni täysin oikein, ja numerot. Muut osiot yhtä vaille! Vieressä istuva nainen yritti aluksi auttaa. Murisin ja peitin ruudun. Ei ole tainnu puhua sen jälkeen. Noni. Nyt laskeudumme Keflavikiin.

"Look, big sunglasses, not Emperor sunglasses."

Olen kuunnellut last.fm:n mukaan 103 Darkthronen biisiä viikon aikana. Ja katsonut lukemattomia Fenrizin haastatteluja youtubesta. Haluaisin pelkällä Darkthrone-logolla varustetun t-paidan. Voitteko etsiä mulle?


Lempparihaastattelu:

Leffa: Woyzeck (1979)

Franz Woyzeck on arvoltaan alhainen saksalainen sotilas, aviottoman lapsen isä, joka palvelee kauniissa pienessä kaupungissa. Luonteeltaan hän on hyväntahtoinen, mutta herkkä, arka, yksinäinen ja sulkeutunut. Kapteeni kohtelee Woyzeckia halveksuen, ja hyväuskoisuuttaan Woyzeck alistuu paikallisen lääkärin mielivaltaisiin lääketieteellisiin kokeisiin, joissa hän esimerkiksi joutuu kuukausia käyttämään ravintonaan pelkästään herneitä. Lapsen äiti, Marie, on ihastunut menestyvään soittokunnan johtajaan. Woyzeckin henkinen ja fyysinen terveys on ilmiselvästi romahtamassa.

Werner Herzog ohjasi Woyzeckin heti kun sai valmiiksi Nosferatu: Phantom der Nachtin, käyttäen samoja väsyneitä näyttelijöitä sekä työryhmää. Koska Woyzeck on näytelmällinen elokuva, jossa on vain 27 leikkausta, ei sen kuvaamiseen mennyt kuin vajaa kolme viikkoa. Herzog oli alunperin kaavaillut nimirooliin Bruno Schleinsteinia, mutta lopulta piti Klaus Kinskiä sopivampana. Hyvä valinta, varsinkin kun Herzog kompensoi Bruno S:n pettymystä myöhemmin kirjoittamalla hänelle räätälöidyn loistavan Stroszekin.

Woyzeck oli kaikessa teatraalisuudessaan, runollisuudessaan ja synkkyydessään erittäin piristävää katsottavaa. Piristävä on myöskin se, että elokuva on sopivan lyhyt. Kahdeksankymmenen minuutinkin pituisena Woyzeck ehtii viipyillä tarpeeksi. Näyttelijäsuoritukset ovat kauttaaltaan loistavia. Kinski on pääroolissa uskomattoman antaumuksellinen.

Woyzeck perustuu Georg Büchnerin 1800-luvun puolessa välissä kirjoittamaan samannimiseen näytelmään. Töölössä sijaitseva teatteri Avoimet Ovet esittää Woyzeckia ainakin huhtikuun puoleenväliin saakka. Sinne siis!

Kokeiluluontoisesti annan jonkun arvosanan elokuvalle. Kokeilen myös erilaisia arvosana-asteikoita.

Asteikko 0-1: 1
Asteikko *-*****: ****
Asteikko 0-10: 9

Bulgariassa on tämmönen asteikko:

6 Отличен Excellent, best possible grade 92 - 100 % A
5 Много добър Very Good, next highest 75 - 91 % B
4 Добър Good, indicates average performance 59 - 74 % C
3 Среден Sufficient, lowest passing grade 50 - 58 % D
2 Слаб Poor, failing grade 0 - 49 % F

Sen mukaan arvosanaksi tulisi 5, Много добър.

Sleigh Bells - Ring Ring

Hirmu hyvälle tuulelle tulin tästä ja aamukahvista. Ehkä oikeasti pelkästä aamukahvista. Ehkä tämä biisi on vain ärsyttävä.



Sleigh Bells Myspacessa.

"En oo vielä ikinä käyny, mut varmana käyn ihan just"

1. Islannissa

Tämä toteutuu ihan kohta! Lento lähtee vajaan viikon päästä, ja olen maassa kaksi viikkoa. Ehkäpä jonkinlaista reportaasia voi odottaa aiheesta myöhemmin.

Lähden Islantiin, koska Jenni on siellä. Ja siellä puhutaan melkein muinaisnorjaa! \,,/

Uskon, että Islannissa käyn myös:

2. Ratsastamassa islanninponeilla

ja

3. Maalämpöuimalassa

My Bloody Valentine's day

Laulu Jennille!

Hei Jenni!

Tein sinulle laulun!

Se kertoo Jennistä ja Islannista!

<3 <3 <3 <3 <3





P.S. Voidaanko sopia, että tämä on eräänlainen ystävänpäiväkortti? :(

Taiteilijat ja toimittajat, osa I:

Joskus haastatteluissa syntyy ja purkautuu suuriakin jännitteitä. Toimittaja ei tajua mistään mitään, ja taiteilijaa vituttaa. Toimittaja tietää kaikesta kaiken, ja taiteilijaa vituttaa. Joskus tilanne muistuttaa piinaavinta kauhuleffaa, mutta onneksi välillä myös leppoisinta komediaa. Sarjamme "Taiteilijat ja toimittajat" tutkii tätä värikästä, intensiivistä ja spontaania draamaa, joka syntyy kun nämä kaksi maailmaa kohtaavat.


Aloitetaan piinaavimmasta päästä. Nuori toimittaja haastattelee Black Flagia 80-luvulla:




Quentin Tarantino ja Tsathoggua:


ÄMMÄ.

Koomikko ei aina voi mielyttää kaikkia. Ehkäpä jongöörit voivat! Bill Hicks, BBC:n haastattelu:




Vähän kepeämpi hauskattelu. Kännit. Tissit. News on booze ja Deerhunter:




Thurston Mooren taidokas ja taiteelliinen tyylinäyte eurooppalaisella festivaalialueella vuonna 1991.




Thurston Mooren tyylinäyte MTV:n "120 minutes"-ohjelmassa. Haastattelijana. Vastapuolella lemppariskientologimme Beck. Muusikko vastaan muusikko. Taatusti lepposta — ja omituista:




ARRRRMOOOOO!

Sielun tuhoava Lentävä kalakukko -remix

Tällaista tänään!


+



+

aikaa

=





Lentävä kalakukko
Säv: Toivo Kärki
Sanat: Reino Helismaa

Primavera Sound Festival

!!!!!!!!!!!1

Käydäänpä tämä asia heti alta pois!

Hyvät naiset ja herrat, saanen esitellä:


Kyseessä on siis kevään viimeisenä viikonloppuna Barcelonassa järjestettävä musiikkifestivaali, jonka tarkoituksena on "levittää musiikin uusimpia suuntauksia". Siis indiesävytteistä rokkia, poppia ja elektronista musiikkia.

Pienestä sisäfestarista on kasvanut vajaassa kymmenessä vuodessa inhimilliset 20 000 ihmistä päivässä vetävä tapahtuma. Festivaalialueena on toiminut vuodesta 2005 Barcelonan koilliskulmassa merenrannalla sijaitseva mukavan kompakti Parc Del Fórum.


Viime vuoden kartta alueesta

Kävin Primavera Soundissa ensimmäistä kertaa viime vuonna, jolloin festivaaleilla esiintyivät My Bloody Valentine, Sonic Youth, The Jesus Lizard, The Pains of Being Pure at Heart, Spiritualized, Girls ja Yo La Tengo, muutamia mainitakseni. Esiintyjien (ja päällekkäisyyksien) puolesta samat festarit olisi voinut käydä kolmeen kertaan läpi. Festivaali oli järjestetty kaikin puolin hyvin. Alue on tosiaan pieni — sen kävelee päästä päähän muutamassa minuutissa. Kaljajonot olivat siedettäviä. Vessaan pääsi heti kun tarvitsi. Itse musiikki kuului välillä vähän turhan hiljaa, ja Pitchfork-lavan soundit oli pääosin kaameat.


Majapaikan lähistöllä keuli mopo.

Kaiken kruunasi loistava sää ja upea Barcelona. Erityisparasta oli se, että mestareiden liigan finaali, jossa Barcelona voitti Manchester Unitedin, pelattiin myös festivaalien alla, Roomassa. Oli kuitenkin mahtavaa katsoa peli kymmentuhatpäisen joukon kanssa screeniltä, ja päästä haistelemaan kerrankin kunnon futistunnelmaa!



"Boti boti boti madridista qui no boti": "Jump jump jump if you're not a madridista". Ei muistaakseni pompittu.

Artistikattaus Primavera Sound 2010:ssä näyttää tällä hetkellä seuraavalta: The Pixies, Pavement, Wilco, Orbital, Panda Bear, The New Pornographers, Low (esittää levyn 'The Great Destroyer'), Wire, Mission of Burma, The Fall, Wild Beasts, The XX, Grizzly Bear, Built To Spill, Tortoise, Condo Fucks, Seefeel, BEAK>, Major Lazer, Monotonix, Ben Frost, Mujeres, Apse, Thee Oh Sees, Black Math Horseman, Sian Alice Group, Fake Blood, Bis, Superchunk, The King Khan & BBQ Show, The Antlers, Joker featuring Nomad, Sic Alps, Delorean, Here We Go Magic, The Bloody Beetroots, Circulatory System, Dr. Dog, Dum Dum Girls, Japandroids, Hope Sandoval & the Warm Inventions, Lee "Scratch" Perry, Camaron, La Leyenda Del Tiempo, Yeasayer, The Psychic Paramount, Atlas Sound, Polvo, Real Estate, Standstill, The Big Pink, Shellac, Ui, Cold Cave, Liquid Liquid, The Clean, Fuck Buttons, No Age, HEALTH ja Spoon.

Lisää kiinnityksiä on vielä tulossa lähiaikoina.

Tollaisen listan näkeminen saattaisi alkaa hyvin nopeasti ketuttamaan, jos festivaali ei olisi puoli-ilmainen. Suhteellisen halpa! Jos lipun ostaa jo marraskuussa, ei siitä tarvitse pulittaa kuin 90€. Tällä hetkellä lipun hinta on 140€. Päälle tulee muutaman euron toimituskulut.

Suosittu ja edullinen tapa majoittua festivaalin ajaksi on vuokrata porukalla kämppä. Halpoja hostelleja kaupungissa on myös pilvin pimein. Noin viidellä sadalla eurolla saanee itselleen festivaalilipun, majoitukset, sekä lentolipun. Yleinen hintataso Barcelonassa on myös kohtuullinen.

Loppuun joitain youtube-pätkiä viime vuoden Primavera Soundista. Nähdään siellä!

Leffa: The Wicker Man (1973)

Olen viime aikoina pyrkinyt katsomaan paljon klassikkofilmejä, joksi The Wicker Maninkin voinee luokitella. Vuosia sitten näin elokuvan sattumalta pelatessani kanavalottoa — siis leffan viimeiset viisi minuuttia. Loppukohtauksen. Rähmä! Nyt vihdoin ja viimein katsoin sen kokonaan.



The Wicker Man kertoo uskovaisesta poliisista, joka vastaanottaa nimettömän kirjeen, jossa häntä pyydetään tulemaan uuspakanalliselle Summerislen saarelle tutkimaan erään tytön katoamista. Paikalliset asukkaat eivät tunnu tietävän tytöstä mitään. Joka paikassa lauleskellaan pikkutuhmia lauluja panohommista, ja öisin ihan oikeasti paneskellaankin niityllä kunnon aitoon hippityyliin suggestiivisen hippimusiikin säestämänä. Päivisin alakoulussa oppilaille opetetaan lauleskellen pippeleistä ja pimpuroista, sekä elämän kiertokulusta. Sekös poliisia harmittaa. Työkään ei tunnu oikein edistyvän.

Leffa on aikansa tuote. 70-luvulla hippiliike oli vielä suhteellisen nuori (vaikkakin "parhaat" päivänsä jo nähnyt), joten vanhoillista, kristillistä väestöä varmasti pelotti, minkälaiseen turmioon estottomalta ja moraalittomalta vaikuttava hippinuoriso maan viekään. Vastakkainasettelu on turhankin ilmiselvää. Leffan tarkoituksena on ollut varoittaa kansaa rappioittavista hippiuskonnoista, ja kertoa kristillisen näkemyksen ylivertaisuudesta. En syytä heitä tässä tapauksessa.

Joka tapauksessa leffa on viihdyttävä ja kohtalaisen jännittävä hyvään loppuratkaisuun asti. Veikkaan, että vielä jännittävämpi niille, jotka eivät ole nähneet loppukohtausta aikaisemmin. Varovaiset suosittelut — varsinkin kun tissejä vilahtelee ihan kiitettävästi!

Traileri:

Atomipommilaulu

My Bloody Valentine on maailman paras bändi aina tasaisin väliajoin. Kerran kokeilin apinoida Loveless-levyn kappaleita. Lopputulos on kuultavissa alapuolella asiaankuuluvan kuvan kera!

Atomipommilaulu on tehty käyttäen Jazzmasteria sekä ilmaista rumpukonesoftaa.

Atomi- ja vetypommeista varmasti myöhemmin lisää!

Levy: BEAK> - BEAK>

"jos kirjoittaisin siitä blogiin

niin avautuisin siitä nimestä ja sen taivuttamisesta ja muista nimistä missä on välimerkkejä

ja lopulta tulisin kirjoittaneeksi vaan siitä

enkä bändistä"
-anon




BEAK>, Sunn o))), mitä näitä nyt on. Olkoot.

Bristolilaiskolmikko BEAK>:n levy on viimeisen viikon aikana tullut kuunneltua läpi vähintään kerran päivässä. Bändissä soittavat Portisheadin Geoff Barrow (joka tuotti myös mainion The Horrorsin kakkosalbumin Primary Colours), Fuzz Against Junkin basisti Billy Fuller, sekä Matt Williams (aka Team Brick).



BEAK> on äänitetty yhdessä huoneessa ilman jälkiäänityksiä ja korjailuja. Editointia on käytetty sovituksien tekemiseen. Kirjoitussessio oli 12-päiväinen. Varmaankin piristävää vaihtelua Barrowille ottaen huomioon Portisheadin työtahdin. Levy kuulostaakin ennen kaikkea spontaanilta. Ja aika paljon CANilta. Biisit ovat bassovetoisia kraut-vaikutteisia junnaavia jameja (Backwell, Pill, I Know, Iron Acton), shoegaze-tunnelmointeja (Battery Point), tai ihan silkkaa noisea (Barrow Gurney).



Levyn tunnelma on hieman painostava ja omituinen, eivätkä mielipuoliset laulut ainakaan kevennä kuuntelukokemusta. Portisheadin Third on synkkyysasteeltaan aika samalla tasolla. Mikrointervalleja on käytetty hienosti hyväksi! Saundipoliittisesti tulee mieleen edellä mainittu The Horrors — etenkin kakkoslevyn viimeinen biisi "Sea Within a Sea", vinksahtaneena. Onneksi myös kauniita hetkiä on sattunut sinne tänne. Samanaikaisesti tanssituttaa, ahdistaa ja liikuttaa!

Tulen varmaan joskus tulevaisuudessa hehkuttamaan Primavera Sound -festivaalia, joka järjestetään toukokuun lopussa Barcelonassa. Varoitan jo valmiiksi lukijaani... KAIKEN MAAILMAN PAVEMENTien JA PIXIESien seassa oleva BEAK> on ehdottomasti yksi kiinnostavimmista siellä esiintyvistä artisteista.

Esikoislevy löytyy Spotifysta

Alkutunnari

MacGyverilla on sellainen. Ritari ässällä on sellainen. Matlockillakin! Riitta Väisäsen Kymppitonnilla!! ALKUTUNNARI! Jos noillaki on ni mäki halluuuuuuun!

Minkään edellä mainitun tunnarin tasolle en tule pääsemään — kukapa voisi — joten en edes yritä. Luulen, että myöskin blogin henkeen sopivampaa on valita tunnariks biisi, jonka tein sunnuntaikrapuloissani viisikielisellä rämällä akustisella kitaralla vartissa.

Arvoisat vieraat,

tervetuloa lukemaan paljon melua tyhjästä -blogia!















Täällä ei ole vielä mitään.











Ehkä joskus on!