Taiteilijat ja toimittajat, osa I:

Joskus haastatteluissa syntyy ja purkautuu suuriakin jännitteitä. Toimittaja ei tajua mistään mitään, ja taiteilijaa vituttaa. Toimittaja tietää kaikesta kaiken, ja taiteilijaa vituttaa. Joskus tilanne muistuttaa piinaavinta kauhuleffaa, mutta onneksi välillä myös leppoisinta komediaa. Sarjamme "Taiteilijat ja toimittajat" tutkii tätä värikästä, intensiivistä ja spontaania draamaa, joka syntyy kun nämä kaksi maailmaa kohtaavat.


Aloitetaan piinaavimmasta päästä. Nuori toimittaja haastattelee Black Flagia 80-luvulla:




Quentin Tarantino ja Tsathoggua:


ÄMMÄ.

Koomikko ei aina voi mielyttää kaikkia. Ehkäpä jongöörit voivat! Bill Hicks, BBC:n haastattelu:




Vähän kepeämpi hauskattelu. Kännit. Tissit. News on booze ja Deerhunter:




Thurston Mooren taidokas ja taiteelliinen tyylinäyte eurooppalaisella festivaalialueella vuonna 1991.




Thurston Mooren tyylinäyte MTV:n "120 minutes"-ohjelmassa. Haastattelijana. Vastapuolella lemppariskientologimme Beck. Muusikko vastaan muusikko. Taatusti lepposta — ja omituista:




ARRRRMOOOOO!

Leffa: The Wicker Man (1973)

Olen viime aikoina pyrkinyt katsomaan paljon klassikkofilmejä, joksi The Wicker Maninkin voinee luokitella. Vuosia sitten näin elokuvan sattumalta pelatessani kanavalottoa — siis leffan viimeiset viisi minuuttia. Loppukohtauksen. Rähmä! Nyt vihdoin ja viimein katsoin sen kokonaan.



The Wicker Man kertoo uskovaisesta poliisista, joka vastaanottaa nimettömän kirjeen, jossa häntä pyydetään tulemaan uuspakanalliselle Summerislen saarelle tutkimaan erään tytön katoamista. Paikalliset asukkaat eivät tunnu tietävän tytöstä mitään. Joka paikassa lauleskellaan pikkutuhmia lauluja panohommista, ja öisin ihan oikeasti paneskellaankin niityllä kunnon aitoon hippityyliin suggestiivisen hippimusiikin säestämänä. Päivisin alakoulussa oppilaille opetetaan lauleskellen pippeleistä ja pimpuroista, sekä elämän kiertokulusta. Sekös poliisia harmittaa. Työkään ei tunnu oikein edistyvän.

Leffa on aikansa tuote. 70-luvulla hippiliike oli vielä suhteellisen nuori (vaikkakin "parhaat" päivänsä jo nähnyt), joten vanhoillista, kristillistä väestöä varmasti pelotti, minkälaiseen turmioon estottomalta ja moraalittomalta vaikuttava hippinuoriso maan viekään. Vastakkainasettelu on turhankin ilmiselvää. Leffan tarkoituksena on ollut varoittaa kansaa rappioittavista hippiuskonnoista, ja kertoa kristillisen näkemyksen ylivertaisuudesta. En syytä heitä tässä tapauksessa.

Joka tapauksessa leffa on viihdyttävä ja kohtalaisen jännittävä hyvään loppuratkaisuun asti. Veikkaan, että vielä jännittävämpi niille, jotka eivät ole nähneet loppukohtausta aikaisemmin. Varovaiset suosittelut — varsinkin kun tissejä vilahtelee ihan kiitettävästi!

Traileri: